Tomi Halonen
Pelko pilaa busineksen (ja kaiken muunkin)

Pelko on elävän olennon selviytymiskeino. Ihmiseläin on siitä merkillinen, että se osaa myös pelätä asioita, joita ei ole. Siksi pelon käynnistäminen on helppoa, siihen riittää pelkkä puhe. Tai oma mielikuvittelu asioista, joita ei ole edes tapahtunut. Pelkoa käytetään työkaluna. Sitä aiheutetaan tahallisesti politiikassa, johtamisessa, ryhmien välillä ja ryhmien sisällä. Pelon lietsontaan on jollakulla aina motiivi. Usein se on vallan halu.
Pelko käy kalliiksi. Oma tai aiheutettu pelko haittaa arkeamme monilla työpaikoilla; tuleva keskustelu pomon kanssa hirvittää, kuinka selviän siitä? Pomo pelkää saavansa potkut, koska iso pomo on ollut äreänä. Kollega on ilkeä, eikä hänestä taaskaan tiedä, millä tuulella ollaan… Pienikin pelko, isosta puhumattakaan, vie voimat ja aiheuttaa paljon murhetta. Yhteisöön pesiytynyt aggressio ylläpitää pelkoa varmasti ja sillä on kova hinta.
Pelon voittaminen on yhä monen työyhteisön, mutta myös yksilön haaste. Ensimmäinen askel parempaan on puuttuminen. Pelosta on pahimmillaan tullut osa kulttuuria ja epänormaali on muuttunut normaaliksi.
Joskus porukkaan on pesiytynyt pelon lietsojia, joiden toimintaan on puututtava. Heitä voi olla missä kohdin organisaatiota tahansa. Kusipäisyyttä ei pidä sallia mihinkään kaapuun verhoiltuna. Johtajan pitää puuttua rohkeasti, sillä myös puuttumatta jättäminen on aktiivinen teko. Kun yksilöä tai ryhmää hirvittää, silloin pitää antaa tukea. Usein jo vakavasti ottaminen, kuuntelu ja hyväksynnän osoittaminen auttavat. Kaikkien pitää kantaa vastuunsa asian parantamisessa.
Henkka Hyppönen kertoi muutama vuosi sitten kirjassaan mikä on "Pelon Hinta". Se on eittämättä suuri. Kun aggressio (jolla on monia muotoja) yhteisössä laskee, pelko vähenee. On tärkeää tehdä selväksi, mikä on ok ja mikä ei. Huonoa käytöstä, vähättelyä, eristämistä, syyttelyä yms. ei pidä sallia. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään työpaikallaan.
Avoimeen keskusteluun kannustaminen, luottaminen ja kunnioittaminen tekevät ihmeitä. Ideat alkavat kukkia ja kasvaa. Kun kokemus hyväksytyksi tulemisesta voimistuu, tiimi eheytyy ja arki muuttuu rennoksi sekä tekeminen kivaksi. Psykologinen turvallisuuden tunne tuottaa varmasti paremman tuloksen kuin ahdistus ja pelkääminen.
Omassa työssäni huomaan näiden asioiden olevan läsnä yllättävän monessa työyhteisössä. On syytä pohtia, mitä voimme tehdä asialle? Erään mainion asiakkaani sanoja lyhyesti mukaillen: ”care & dare!” Pelko voidaan selättää.