Korona-viruksen aikaansaama äkkipysähdys on ollut monin tavoin häkellyttävä ja poikkeuksellinen asia. Osin sekavaakin tietoa on tulvinut mediasta valtavia määriä, ihmisten käyttäytymiseen on tullut monenlaisia korostuneita piirteitä, pelkoa, paniikkia, kieltämistä jne. Täysin luonnollisia reaktioita kaikki. Yritykset ovat löytäneet itsensä tilanteesta, johon ne eivät uskoneet joutuvansa; monet yritykset taistelevat olemassaolonsa ja yksilöt henkensä puolesta. Kaikki eivät selviä. Tilanne on epätodellinen ja pelottava. Me jouduimme uuden eteen: mitenkä nyt, mitenkä tulevaisuudessa?
Vaikea tilanne on pysäyttävä; Meille rakkaita ihmisiä sairastuu ja kuolee, yhtiöitä menee nurin ja työpaikkoja menetetään. Moni miettii, onko meillä paluuta vanhaan? Mitäpä, jos joudumme luopumaan jostain, jota olemme pitäneet oikeutenamme tai itsestään selvyytenä? Mitäpä, jos meidän täytyy tyytyä vähempään, elämään niukemmin tai kokonaan luopumaan jostain, mihin olemme viimeisten vuosien tai vuosikymmenten aikana tottuneet?
Päädymmekö kivun kautta siihen, kohtuus on pakko nostaa hyveeksi? Kohtuus voisi tarkoittaa sitä, että vähempi on parempi. Vähemmän rahaa, vähemmän kuluttamista, vähemmän elämyksiä, vähemmän materiaa, vähemmän kasvua, vähemmän kiirettä, vähemmän painetta... Voisiko tämä johtaa henkisen hyvinvoinnin kasvuun, aidompaan ihmisten väliseen kanssakäymiseen, yhteisöllisyyteen, ekologisempaan elämäntapaan, yhteiskunnallisen kahtiajakoisuuden vähenemiseen, välittämiseen?
Voisiko kohtuus palata myös liike-elämään? Olisiko mahdollista tehdä kohtuullista businesstä, kohtuullisin tavoittein? Mitäpä jos tavoitteenamme olisikin vakaus ja pysyvyys, jatkuvan kasvun ja jatkuvan vaurastumisen sijaan? Voisimmeko olla tyytyväisiä ja kiitollisia hieman vähempään ja pohtia asioita kokonaisuuden ja yhteisen hyvän näkökulmasta?
Tiedän, että talouskasvua pidetään syystäkin hyvinvoinnin moottorina ja ekonomisti ei allekirjoita pohdintaani. En yritä olla totuuden torvi, koska en tiedä totuutta. Uskon kuitenkin, että oudot ajatukset voivat avata meille myös uusia kestävämpiä ja mielekkäämpiä polkuja. Kantapään kauttakin. Ajatellaanpa?
Toivotan kaikille voimia ja terveyttä. Välitetään toisistamme ja selviydytään yhdessä!